Mitä on funktionaalinen hoito?

Funktionaalinen hoitoprosessi terveyden edistämiseksi kestää helposti kuukausia, toisinaan vuosia. Joskus on ilahduttavaa todeta, että apua voi löytyä suhteellisen helposti, mutta valitettavan usein ongelman avautuminen saattaa vaatia paljon aikaa ja tutkimuksia. Perusajatuksena on pala palalta rakentaa ymmärrettävä kokonaisuus potilaan sairasteluketjun ymmärtämiseksi ja hoitamiseksi.

Usein funktionaalinen ajatusmalli poikkeaa normaalista, totutusta tavasta hoitaa potilaita. Tästä voi syntyä ristiriita, kun ajatellaan, mitä perinteisesti ajatellaan, esim. ruoka-aineiden välttämisestä, ruoka-aineallergioista, vitamiinien ja antioksidanttien tarpeesta, D-vitamiinin puutteesta,kroonisesta inflammaatiosta, kroonisista infektioista tai kilpirauhashormonihoidoista. Elimistössä hyvin konkreettisesti kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Usein ajattelemme, että väsymysoireyhtymissä kilpirauhashormoni ei toimi solutasolla. Kokemukseni t3-hoidon käytöstä on kuitenkin sellainen, että ehkä vain 10% tällaisen valmisteen käyttäjistä saa kohtuullisen ja pitkäaikaisen avun yksistään näistä kiistanalaisista hormonihoidoista. Pitäisi paremminkin pyrkiä poissulkemaan syy tuohon toimimattomuuteen. Syy periaatteessa aina pitäisi olla olemassa ja hyvinkin usein riittävästi asiaa penkomalla löydettävissä ja myöskin kohtuullisessa määrin hoidettavissa .

Tavallisimmat syyt ovat stressi, huono suoli, infektioherkkyys ja kemikaalirasitus tai altistuminen esim. liialle homeelle. Nämä elimistön stressitilan aiheuttavat näkyvät mm. raudan, magnesiumin, jodin, sinkin B12-vitamiinin, foolihapon, seleenin ja jodin puutteena tai niiden aineenvaihdunnan häiriöinä.

Viime aikoina olen enenevässä määrin vakuuttunut, että valo, maadoitus, stressinhallinta ja sähkömagneettisen säteilyn ja erityisesti mikroaaltojen osuus voi erityisesti homealtistuksen kanssa olla merkittävä sairastavuuteen vaikuttava tekijä.

Funktionaalisesti orientoituneen ravintovalmentajan tuki on huomattavan tärkeää, koska suoliston epätasapaino on todella monen ja hyvin yllättävänkin vaivan takana. - Jos siis etenemme perinteisen funktionaalisen ajatusmallin mukaan, mutta kuten yllä totesin, olen enenevässä määrin oman kokemukseni ja omien potilaskokemusteni pohjalta siirtymässä elimistön sisäisen stressiin hallintaan ja minimoimiseen muilla keinoin. Tämä tarkoittaa pidemmän päälle paljon halvempia hoitoprosesseja, mutta vaatii potilaalta omaa innostusta muuttamaan ajatustapojaan ja käyttäytymismallejaan.

SUOSITTELEN POTILAITA OTTAMAAN SELVILLE NORMAALI-LÄÄKÄRIN VASTAANOTOLLA, ETTÄ PAHANLAATUISET SYYT OVAT POISSULJETTU. MIKÄLI POTILASTA SEN JÄLKEEN KIINNOSTAA PELKKÄ SUOLISTON TASAPAINOTUS JA OKSIDATIIVISEN STRESSIN HALLINTA FUNKTIONAALISIN KEINOIN, SUOSITTELEN POTILASTA HAKEUTUMAAN TAVALLISELLE ANTIOKSIDANTTIAJATUKSISTA PEREHTYNEELLE LÄÄKÄRILLE (JOLLAINEN ALLEKIRJOITTANUTKIN OLI TÄMÄN VASTAANOTON PERUSTAMISHETKELLÄ). JOS OIREET OVAT JÄLJELLÄ JA VIELÄ ON TARVETTA MIETTIÄ TÄMÄN JÄLKEEN TILANNETTA, EHKÄ SIINÄ TAPAUKSESSA TÄMÄ VASTAANOTTO OLISI POTILAALLE SOVELIAS.

Kaikki elimistön prosessit vaikuttavat toisiin prosesseihin ja erityisesti hormonitoiminnassa lähes kaikki hormonit vaikuttavat toisten hormonien toimintaan. Geenit ovat perusta elimiston hyvälle toiminnalle. Niitä ohjaa signalointijärjestelmä eli ohjainsysteemi, johon vaikuttavat ulkoiset tekijät huomattavasti paljon enemmän kuin ajateltiin vielä 10 vuotta sitten. Mahdollisesti näillä ulkoisilla tekijöillä pystytään vaikuttamaan sairastavuuteen 40-80% aiemmin ajatellun 10%:n sijasta.

HUOM! Olen lomalla elokuussa 2021.